Prosessorivalmistajat on jo siirtämässä tuotantoaan Taiwanin ulkopuolelle, ilmeisesti riski siitä että Kiina hyökkää sinne on liian suuri. Jos Taiwanin tuotanto pysähtyy ennen kuin tuotanto toimii muuallakin, alkaa maailmanlaajuinen romahdus, kun 90% nopeimmista prosessoreista katoaa markkinoilta. Tuotannon siirron mukana länsimaiden tarve olla Kiinan ja Taiwanin välissä pienenee, voi olla että Kiinan hyökkäys on tulkittu vääjäämättömäksi, joten enää sen vaikutusta yritetään pienentää.
Vaikka prossujen valmistus saadaan Kiinalta aloittamalta sodalta turvaan, Kiinalle jää joidenkin raaka-aineiden tuotanto, joiden osuus maailman tuotannosta on niin suuri että sillä on merkitystä. Sähköistyvä yhteiskunta tarvitsee niitä, joten Kiina voi raaka-aineiden vientiä rajoittamalla vaikuttaa muihin maihin. Raaka-aineiden etsiminen muualta pitäisi olla jokaisen länsimaan listan kärjessä, mut kuitenkin Eurooppa on yhä yhtä riippuvainen Kiinan harvinaisista maametalleista kuin se oli Venäjän energiasta aiemmin.
Jos/kun Kiina onnistuu saamaan länsimaat kiinni nopeimpien prosessorien valmistuksessa, voidaan pitää tätä sotaa hävittynä. Siinä missä nyt tietokoneiden, puhelimien, tietoliikennelaitteiden ja muiden valmistus on jossain määrin vielä länsimaisten demokratioiden käsissä, Kiinan harppauksen jälkeen kaikki se liiketoiminta muissa maissa loppuu. Sen jälkeen Kiina pystyy sanelemaan ehtonsa vapaasti. Ainoa mitä voidaan tehdä on sulkea Kiinan markkinat länsimaiden markkinoilta, mut vähemmän demokraattiset maat tuskin siihen lähtee, niin meille jää kaksi joukkuetta, länsimaiset demokratiat, joissa asuu pieni osa pallon asukkaista ja Kiinan johtamat muut maat, joissa on suurin osa ihmisistä. Se voi olla ohjelmassa jo seuraavan vuosikymmen aikana. On aika vaikeaa ymmärtää miten joku voi vastata artikkelissa kerrotussa kyselyssä et Kiinan nousu vahvistaa toimialaa tai et Kiina on yritykselle mahdollisuus, kun todellisuudessa Kiinan nousu tuhoaa tai eristää demokratiat.